Suchergebnisse

Riittävät vuorovaikutussuhteet ovat tärkeä hyvinvoinnin resurssi. Vuorovaikutussuhteiden vähäisyys tai se, etteivät suhteet vastaa odotuksia, aiheuttaa ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita. On luonnollista tuntea ajoittain itsensä yksinäiseksi, mutta pitkittynyt tai pysyvä yksinäisyyden tunne on vakava ongelma. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on jäsentää, mitä tiedetään yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteista. Työikäisillä tarkoitetaan tässä alle 65-vuotiaita aikuisia. Katsaus kohdistuu työikäisten yksinäisyyttä koskevaan viestinnän ja lähitieteiden tutkimukseen vuosilta 2006–2017.
Viimeaikainen työikäisten yksinäisyyden tutkimus on kohdistunut yksinäisten vuorovaikutussuhteiden rakentumiseen ja yksinäisten vuorovaikutuskäyttäytymiseen. Vuorovaikutussuhteiden rakentumiseen liittyvissä tutkimuksissa on tarkasteltu yksinäisten suhdeverkostoja, suhteiden kehittymistä ja laatua sekä sosiaalista tukea. Vuorovaikutuskäyttäytymisestä on puolestaan tutkittu vuorovaikutustaitojen merkitystä ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen roolia työikäisten yksinäisyydessä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana aikuisten yksinäisyyttä ja vuorovaikutussuhteita on tutkittu pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin. Yksinäisyyttä selittäviä tekijöitä on tarkasteltu lähinnä introspektiivisin mittarein. Tutkimus on kohdistunut yliopisto-opiskelijoiden kokemuksiin yksinäisyydestä. Sen sijaan työelämässä olevien aikuisten yksinäisyyttä ei juuri ole tutkittu.

This study examines interpersonal communication competence in the context of internationalization of small and medium sized enterprises. The article reports and analyses how the representatives of small and medium sized enterprises and the intermediary organizations assess their own and each others' interpersonal communication competence. The discussion examines the validity and reliability of the assessment of interpersonal communication competence in international business collaboration.

Ryhmän vuorovaikutuksen tutkimukseen on kehitetty useita analysointimenetelmiä, joiden tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja selittää ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja ryhmän vuorovaikutusprosesseja. Tunnetuimpia lienevät keskusteluanalyysi (ks. esim. Heritage 1997; Peräkylä 1995) ja Balesin (1951) vuorovaikutuksen prosessianalyysi (IPA). Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on jäsentää ja arvioida, millaisia ryhmän vuorovaikutuksen havainnointiin perustuvia analyysimenetelmiä on käytetty tehtäväkeskeisten ryhmien ja tiimien tutkimuksessa vuosina 1999–2009. Artikkeli pohjautuu systemaattiseen tiedonhakuun, joka keskittyi tärkeimpiin puheviestinnän ja lähitieteiden artikkelitietokantoihin. Tiedonhaku kohdennettiin tieteellisissä lehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin.
Tulokset osoittavat, että tehtäväkeskeisten ryhmien tutkimuksessa on sovellettu erityisesti kvantitatiivista vuorovaikutusanalyysia, IPA-menetelmää sekä erilaisia tiedonrakentumista tarkastelevia menetelmiä. Myös tietokoneavusteisia analyysimenetelmiä on jonkin verran käytetty. Laadullisista menetelmistä tutkimuksissa käytettiin keskusteluanalyysiä ja ankkuroituun teoriaan tai muuhun sisällönanalyysiin perustuvia menetelmiä sekä etnografista lähestymistapaa. Mielenkiintoista oli havaita, että vain reilu kolmasosa (39 %) tutkimuksista kohdistui niin sanottujen luonnollisten ryhmien vuorovaikutukseen. Valtaosa työryhmiä ja tiimejä koskevaa tutkimusta kuvaa tämän selvityksen perusteella edelleenkin vain tutkimusta varten koottujen tai laboratorioryhmien vuorovaikutusta. Artikkelissa pohditaan lisäksi ryhmän vuorovaikutusta koskevan tutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja kehityssuuntia.

Interaction between candidates and constituents via social media is a well-studied domain. The article takes this research further through a synthesis with platform studies, emerging scholarship that applies a critical perspective to the role of digital platforms in society. Examination of candidate-constituent interaction via Twitter and Facebook during the 2015 Finnish parliamentary elections revealed that the types of interaction differ between the two platforms: Facebook was used for formal campaigning and for praising and expressing support, while Twitter was utilized for information and for seeking and sharing opinions. An additional finding is that interaction approaches may be platform-specific, with socio-emotional functions being employed more often by candidates than constituents on Facebook while no such difference existed for Twitter. On the basis of the implication that platforms have a critical role in the nature of candidate-constituent social media interaction, we discuss the implications of platformed interaction for the democratic process, suggesting that campaign strategy may exploit it in ways that may even necessitate regulation. Furthermore, scholars of social media interaction might need to consider the broader ramifications of the findings, and contributions to theory that acknowledge platforms' part in interaction may be needed. ; Peer reviewed

Interaction between candidates and constituents via social media is a well-studied domain. The article takes this research further through a synthesis with platform studies, emerging scholarship that applies a critical perspective to the role of digital platforms in society. Examination of candidate–constituent interaction via Twitter and Facebook during the 2015 Finnish parliamentary elections revealed that the types of interaction differ between the two platforms: Facebook was used for formal campaigning and for praising and expressing support, while Twitter was utilized for information and for seeking and sharing opinions. An additional finding is that interaction approaches may be platform-specific, with socio-emotional functions being employed more often by candidates than constituents on Facebook while no such difference existed for Twitter. On the basis of the implication that platforms have a critical role in the nature of candidate–constituent social media interaction, we discuss the implications of platformed interaction for the democratic process, suggesting that campaign strategy may exploit it in ways that may even necessitate regulation. Furthermore, scholars of social media interaction might need to consider the broader ramifications of the findings, and contributions to theory that acknowledge platforms' part in interaction may be needed. ; Peer reviewed

Interaction between candidates and constituents via social media is a well-studied domain. The article takes this research further through a synthesis with platform studies, emerging scholarship that applies a critical perspective to the role of digital platforms in society. Examination of candidate–constituent interaction via Twitter and Facebook during the 2015 Finnish parliamentary elections revealed that the types of interaction differ between the two platforms: Facebook was used for formal campaigning and for praising and expressing support, while Twitter was utilized for information and for seeking and sharing opinions. An additional finding is that interaction approaches may be platform-specific, with socio-emotional functions being employed more often by candidates than constituents on Facebook while no such difference existed for Twitter. On the basis of the implication that platforms have a critical role in the nature of candidate–constituent social media interaction, we discuss the implications of platformed interaction for the democratic process, suggesting that campaign strategy may exploit it in ways that may even necessitate regulation. Furthermore, scholars of social media interaction might need to consider the broader ramifications of the findings, and contributions to theory that acknowledge platforms' part in interaction may be needed. ; peerReviewed